Viime keväänä kerhomme päätti ilahduttaa itseään varaamalla Soja Murto-Hartikaiselta luennon ja kurssin, jotain uutta ja vanhaa. Luennon aiheena olivat sarafaanit ja feresit, kurssilla valmistettaisiin feresin kanssa käytettävät päällysvaatteet joko Korpiselkä suhai tai Salmilaisen nuttu.
Oliskohan se siinä??
Perjantai toi mukanaan paljon uusia sanoja; rätsinöitä, peretniekkoja, suorasarafaani, kiilasarafaani, pyrstöt ja mitä kaikkea. Tietoa tuli monenlaista, uutta ja joskus kuultua, mutta varsin mielenkiintoista. Lauantaiaamuna aseteltiin pöydille ompelukoneita ja tutustuttiin kankaisiin, joita oli hankittu. Sojalla oli mukanaan monenlaisia malleja - värikirjavista puuvillaisista arvokkaisiin brokadinuttuihin. Kaikille oli yhteistä komea pyrstö. Parin tunnin kuluttua ensimmäinen leikkauslupa oli saatu ja sakset suihkivat. Toiset vielä piirsivät kaavoja ja tekivät tarvittavia muutoksia. Onneksi edellisenä iltana oli jo ehditty tutustua malleihin, silti oli vaikea tehdä päätöstä, kumman valitsisi. Päivän päätteeksi joku vielä otti illaksi kotitehtäviä, toiset olivat valmiita nostamaan jalat pöydälle ja lepäämään.
Sunnuntaina jatkui saksien suihke, koneen surina ja iloiset naurunpyrskähdykset. Meinattiin pyrstöstä uutta essumalliakin. Sen opimme, että viikonloppuna ei kohtuullisella työnteolla nuttua valmisteta, kotitöitä jäi jokaiselle, mutta hyvässä mallissa ja tavoitehan olikin, että valmista on lokakuun puolivälin jälkeen esillä. Arvatkaapa missä?
Kiitokset opelle, mummoilta.
Kiitokset ihanille kurssilaisille! Innolla odottelen sitä kuvaa valmiista nutuista!
VastaaPoista