"Karjalaisuus on elämää, toisen ihmisen huomioimista, tietoisuus suvun juurista, elämäntapa, kodin ja suvun perintö, runoja, lauluja, taidetta, unelmia, uuniruokien, potatkakkaroiden ja riisryynpiiraiden tuoksua."
-Karjalan Liitto

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Voi aurinkoa

Niin kiva kun tuo aurinko onkin, tekee se paljon myös tuhojaan. Kerhomme on 90-luvulla valmistanut toimitalollemme saliin kauniit verhot ikkunoihin. Verhot ovat olleet vuosikausia ikkunassa kaiken vuotta kevätpesua lukuunottamatta ja aurinko on tehnyt tehtävänsä


Vappuaattona oli hyvä tuulinen päivä ja pesin sekä silitin nyt 'kesäverhoina' käytettävät salin verhot ja murheissani katselin, kuinka kirjonta oli haalistunut auringon voimasta joissain kohdin lähes näkymättömäksi (pohjalla näkyvät tummat viivat ovat silityslaudan kuvioita).

Verhokangas on ollut tosi kestävää, se on kevyttä ja hyvin laskeutuvaa, mutta kirjontalanka ei ole kestänyt valon määrää. Verhot olisi tietysti pitänyt vuorittaa, mutta sitten olisi keveys kadonnut ja nurjaton etupistokirjonta menettänyt merkityksensä. Nyt on myös ulkopuolelta voinut ihailla ehjää kuviota.

Voi aurinkoa!
Lähettänyt klo

2 kommenttia:

  1. Soja15. toukokuuta 2012 klo 0.06

    Mie olen jotenkin oppinut tykkäämään tuosta haalistumisesta. Se tuo elämän ja ajan tuntua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari_Suu15. toukokuuta 2012 klo 0.24

      Olen samaa mieltä, pieni haalistuminen on ok. Tämä kuva ei vaan kerro kaikkea. Osassa verhoja on aurinko polttanut punaisen langan niin, että se on kadonnut. Pesussa kirjonnat häviävät ja jäljelle jää pieni mytty lankoja...

      Poista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)