"Karjalaisuus on elämää, toisen ihmisen huomioimista, tietoisuus suvun juurista, elämäntapa, kodin ja suvun perintö, runoja, lauluja, taidetta, unelmia, uuniruokien, potatkakkaroiden ja riisryynpiiraiden tuoksua."
-Karjalan Liitto

tiistai 20. syyskuuta 2011

ENSIMMÄINEN SYKSYN MAANANTAI

Niin se pyörähti tämä syksy jälleen käyntiin. Vaikka eilen satoi ja tuuli vihmoi, aika moni oli uskaltautunut liikkeelle. Hyvä olikin, sillä meillä on vajaa kuukausi saada suunnitelmat viimeisteltyä ja asiat kuntoon seuraavaa näyttelyä varten.



Menemme Osaava Nainen tapahtumaan lokakuussa ja sinne kokoamme käsityönäyttelyn, en paljasta vielä mitä kaikkea, mutta perinnettä kunnioittaen kuitenkin. Lisäksi meillä on siellä työnäytöksiä ja messuilijat pääsevät kanssamme opettelemaan joitain käyttämiämme tekniikoita. Alkuvalmisteluthan näissä aina on ne suuritöisimmät, mutta kun ne kunnolla tekee, niin muu sujuu kuin tanssi :).

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

VILKAS VIIKONLOPPU UUSIA SANOJA JA MONENLAISIA SAUMOJA

Viime keväänä kerhomme päätti ilahduttaa itseään varaamalla Soja Murto-Hartikaiselta luennon ja kurssin, jotain uutta ja vanhaa. Luennon aiheena olivat sarafaanit ja feresit, kurssilla valmistettaisiin feresin kanssa käytettävät päällysvaatteet joko Korpiselkä suhai tai Salmilaisen nuttu.

Oliskohan se siinä??

Perjantai toi mukanaan paljon uusia sanoja; rätsinöitä, peretniekkoja, suorasarafaani, kiilasarafaani, pyrstöt ja mitä kaikkea. Tietoa tuli monenlaista, uutta ja joskus kuultua, mutta varsin mielenkiintoista. Lauantaiaamuna aseteltiin pöydille ompelukoneita ja tutustuttiin kankaisiin, joita oli hankittu. Sojalla oli mukanaan monenlaisia malleja - värikirjavista puuvillaisista arvokkaisiin brokadinuttuihin. Kaikille oli yhteistä komea pyrstö. Parin tunnin kuluttua ensimmäinen leikkauslupa oli saatu ja sakset suihkivat. Toiset vielä piirsivät kaavoja ja tekivät tarvittavia muutoksia. Onneksi edellisenä iltana oli jo ehditty tutustua malleihin, silti oli vaikea tehdä päätöstä, kumman valitsisi. Päivän päätteeksi joku vielä otti illaksi kotitehtäviä, toiset olivat valmiita nostamaan jalat pöydälle ja lepäämään.

Sunnuntaina jatkui saksien suihke, koneen surina ja iloiset naurunpyrskähdykset. Meinattiin pyrstöstä uutta essumalliakin. Sen opimme, että viikonloppuna ei kohtuullisella työnteolla nuttua valmisteta, kotitöitä jäi jokaiselle, mutta hyvässä mallissa ja tavoitehan olikin, että valmista on lokakuun puolivälin jälkeen esillä. Arvatkaapa missä?
Kiitokset opelle, mummoilta.

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

KARJALARAANUN LANGAT

Mummoni kutoi aikanaan värikkään Karjalaraanun itselleen ja siitähän jäi lankoja yli. Kun ne muutama vuosi sitten tulivat minulle, varastoin ne laatikkoon myöhempää käyttöä varten. Kun olin menossa kutomaan pirtanauhaa Käsityöläismuseoon, päätin ottaa langat kokeiluun. Puolalla olevista langoista loin loimen ja sainkin aikaan mukavan värikkään ja pirteän loimen. Nauhalla on jo paikkakin katsottuna.