Kolme koota Käspaikkakerhossa

Näin syksyn alkaessa tehdä tuloaan, on paikallaan pohtia muutamia tärkeitä sanoja.

Kerho -sana kuvaa harrastus- tai vapaa-ajan pienimuotoista työryhmää. Se on joko vapaa-aloitteista tai koulun, seurakunnan, yhdistyksen, kunnan tai muun järjestön ohjaama. Aiemmin kerhoa on saatettu kutsua myös sanalla klubi.

Keskiaikaharrastajat

Käspaikkakerho on juuri selityksen mukainen, pienimuotoinen käsitöistä ja etenkin karjalaisista käsitöistä kiinnostunut työryhmä. Monista kerhosta poiketen me teemme ulostuloja omasta kerhohuoneestamme:

Osaava Nainen

Järjestämme käsityönäyttelyitä, koska toivomme niiden tuottavan iloa niitä katsomaan tuleville. Toivomme niiden herättävän muistoja ja elämyksiä. Ehkä myös innostamaan uusia harrastajia liittymään yhteen ja perustamaan oman ryhmänsä. Joskus käymme opastamassa toisissa kerhoissa jonkin taidon koukeroissa, silti ennen kaikkea olemme innostuneita käsityön harrastajia.

Ikoninurkkaus

Karjalaisuus on meillä monilla juurissa ja sydämissä. Toki meillä on niitäkin, joilla ei ole yhteyttä Karjalaan, heillä on palo karjalaisten käsitöiden tekemiseen. Haluamme ylläpitää taitoja, joita esiäitimme ovat käyttäneet arkea kaunistaakseen. Osa meistä taidot opittuaan alkaa soveltaa niitä aivan uusiin ulottuvuuksiin ja hyvä niin. Näin luodaan uutta ja opittu taito alkaa elää. Ennenkuin voi luoda uutta, täytyy osata tekniikka. 

Kassi villakirjotaa

Käsityöt on meitä yhdistävä tekijä. Onko mukavampaa, kuin tuttujen kesken, rupattelun lomassa neuloa tai ommella kaikessa rauhassa vailla kiirettä tai työ valmistuu silmukka silmukalta tai pisto pistolta?