ALOITUS JA ESILIINA

Auringon paistaessa lämpimästi, on mukava kertoa, että kokoonnumme jälleen maanantaista 17.9. alkaen käsitöiden parissa. Tänä vuonna otamme käsittelyyn esiliinan, tuon aiemmin naisen pukeutumiseen ehdottomasti kuuluneen vaatekappaleen. Ja varsinkin naimisissa olevan naisen ei oletettu toimittavan kotiaskareitaan ilman esiliinaa.

Piti olla siivousesiliina, talousesiliina, tarjoiluesiliina ja juhlaesiliina nyt ainakin. Olisiko tästä syystä myöskin monissa kansallispuvuissa esiliina? Kirjassa mainitaan myös puunkantoesiliina:

Vähänkös on käytännöllinen ohje siitäkin! Uskoisin, että olisi mökkikäytössä oikein oiva kapistus.

Löysin tänä aamuna kotitaloni tavaranvaihtopisteestä kirjan, josta ylläolevat kuvat ovat. Kirja on nimeltään Emännän tietokirja, painos vuodelta 1953. Se sanoo, että meidän maassamme esiliina on kuulunut naisen puvustoon jo pakanuuden ajoilta asti, muualla Euroopassa sen sanotaan tulleen käytäntöön vasta 1400-luvulla.

Kaapistani löytyy useita esiliinoja, kansallispukuun kuuluva, mutta myös ihan arkikäyttöön. Lisäksi löytyy muutamia mummon vanhoja esiliinoja, joista osaa käytän, osan säästän tunnesyistä. Leipomisen ajaksi suojaan helposti vaatteeni, mutta muuten esiliinat lämmittävät kaapin kätköjä. Miksiköhän?

Mitä muistoja sinulla on esiliinasta?

VOIHAN KYNTTILÄ

Kenelläkös meistä ei joskus kynttilä loisi tunnelmaa. Nyt alkaa taas illat hämärtyä ja kynttilällä saa mukavaa ja lämmintä valoa. Mutta.....kannattaa huolehtia siitä, että sen alla on riittävä suoja-alue. Steariinin ollessa vielä lämmintä ja juoksevaa, annetaan sen rauhassa jähmettyä, ennenkuin kynttilää siirretään. Sillä

Sen lisäksi, että kuuma steariini aiheuttaa palovammoja, niin nämä liinan tahrojen poistokin on aika tylsää

Ja vaikka ne melkein saa poiskin, niin kyllä sen kanssa työtä saa tehdä. Tällä kertaa silityslaudan päälinen sai uuden värityksen näiden punaisten liinojen tahranpoistosta:

Nyt odottaa 20 puna-mustaa poppanaliinaa joulunajan juhlia puhtaana ja (toivottavasti) tahrattomana.

KÄSITYÖTAIDON PÄIVÄT

Syksy tekee tuloaan, aamulla kastetta maassa ja ilma on raikas. Muistutuksena mukava tapahtuma:

Käsityötaidon päivät 2012 Luostarinmäellä

• Tiedotustilaisuus Luostarinmäellä keskiviikona 15.8. kello 13.30
• Kokoontuminen tanssilavan vieressä, sisäänkäynti Vartiovuorenkatu 6 kautta

Tervetuloa Luostarinmäelle tutustumaan vuoden 2012 Käsityötaidon päivien ohjelmaan. Käsityötaidon päiviä vietetään 15.–19.8. Museo esittelee tänä vuonna Viron rannikon ruotsalaisten kulttuuria. Mukana tämän vuoden Käsityötaidon päivillä on 24 henkeä Haapsalun Rannarootsi muuseumista, jotka esittelevät rannikon ruotsalaista kulttuuria käsityön, tanssin, laulun ja leikkien muodossa.
Mukana lehdistötilaisuudessa muun muassa hiiu-kannelta tekevä soitinrakentaja sekä Noarootsin naisten tanssiryhmä. Museonjohtaja Ülo Kalm kertoo museonsa työkentästä.
Kotimaisia käsityöntekijöitä on noin 40.

Tervetuloa!

KANSALLISPUVUN TUULETUSPIKNIK 5.8.

Tänä vuonna Kansantanssin ystävät järjestävät Tanssiva Turku 2012 -tapahtuman ja heillä on nuoria vieraita Unkarin Szegedistä, Viron Saarenmaalta ja Puolan Goleniowista. Lisätietoja täältä: http://www.rytky.fi/?sivu=Tanssiva+Turku+2012

Ryhmät esiintyvät käsityöläismuseossa sunnuntaina 5.8. klo 11.30 alkaen (pääsymaksu museon alueelle 6/4€) ja esitysten jälkeen n. klo 13 lähdetään kulkueena Puolalanpuistoon piknikille. Eli kansallispuku päälle, herkulliset eväät koriin, pukua tuulettamaan ja nauttimaan kansantanssista.

Kuva viime vuoden tuuletuspiknikiltä Turussa



Kesäjuhlat Lahdessa

Huh kuinka helpolta tuntuikaan kuljeskella Lahdessa ja katsella käsityönäyttelyä. Viime vuoteen verrattuna nimittäin.. Kyllä siinä moni joutuu laittamaan itsensä likoon, että saadaan yleisölle nähtävää.

kaunis nenäliinakansio

Pitäisiköhän tätä kokeilla?

Tässä muutamia Naistoimikunnan käsityökilpailun töitä. Olin vaan myöhässä ja muutamia töitä oli jo haettu pois. Nämä olivat siitä parhaasta päästä.

Hauskoja jakkuja neulakinnastekniikalla,

kintaita, lapasia...keltaiset oikeassa reunassa ovat sormikkaat - neulakinnastekniikalla.

Pääjuhla sunnuntaina täytti Isku Areenan lehterit.

Ja Torilla saattoi törmätä osittain tarkistetun ohjeen mukaiseen Kuolemajärven kansallispukuun: vähän uutta (hame), vähän vanhaa (essu ja solki) ja vähän lainattua (paita).

TUNNUSTUS

Kerhomme vastaanotti perjantaina 8.6. tunnustuksen toiminnastaan OK-opintokeskuksen vertaisopintoryhmätoiminnastaan

Olemme erittäin iloisia tästä tunnustuksesta. Kerhomme on toiminut jo vuodesta 1989 ja tarkoituksemme on vaalia ja opetella perinteisiä karjalaisia käsityötaitoja, sen lisäksi haluamme jakaa tietojamme ja taitojamme kaikille kiinnostuneille ja toivomme, että meidän joukkoomme on helppo jokaisen tulla.

Meillä opetus on yleensä 'vierihoitoa', eli oppilas istuu opettajan vieressä oppimassa. Kerholaisille on muodostunut oma suosikkitekniikkansa, siitä yleensä tulee myöskin etsittyä lisätietoa, jota jaetaan muille. Ja jokainen meistä voi olla toisensa opettaja taidossa, jonka osaa. Myös elämänviisautta ja kokemusta jaetaan. Kun ikäjakauma on alta kolmekymppisestä vaille yhdeksäänkymmeneen, niin siinä on monenlaista ihmeteltävää. Puolin ja toisin. 

Kuva saamastamme täyteläisen punaisesta ruususta unohtui ottaa, joten lisään tähän kuvan kesäretken puutarhavierailulla otetusta kuvasta, jossa mukana vanhin aktiivinen taitajamme.





NOSTALGIAA

Kevään päätöksenä poikkesimme lähiseuturetkelle Marttilan Nostalgiamuseoon

Vinkkaan tästä teille kesäloman mukavana kohteena. Sinne voi viedä vaikka omia eväitä ja grillailla tai sitten nauttia kahvilan antimista.

Aamun sää ei hyvää luvannut retkellemme, mutta yllätykseksemme se kääntyi vallan mainioksi, aurinko paistoi sinitaivaalta. Aila Aumala, museon perustaja, kertoi meille museon taustaa

ja sitten kiertely alkoi, mielenkiintoisia esineitä - kuin muistoja mummolasta tai lapsuudesta.

näillä raudoilla siliää liina jos toinenkin. Eikä mattokaan ole hullumpi:D.

Näissä on säilynyt ja tarjoiltu maitoa, vettä, kermaa, soppaa mitä vielä?

Suutarinverstaassa oli komeita singereitä ja monenlaisia kenkiä.

Ajopelirivistö oli myöskin hieno, harvassa paikassa kierretään mattoja pitkin..ja rekipeittojakin oli useampaa sorttia..

tämän alla kyllä tarkenee kovemmassakin pakkasessa.

'Arabia'-talossa oli mielenkiintoiset kulhot - seitsemän veljeksen mukaan nimetyt ja koristellut.

Tiestysti meitä kiinnosti nämä naistentalon käsityöt. Kauniita pyyheliinoja, pöytäliinoja, lakanat pitsein, pyyheliinapeitot...

ja ehdottomasti hauskimmalta näytti tämä takaluukulla varustettu yöpuku:

 Pieni raapaisu paikan tarjonnasta, mutta suosittelemme kaikille muistelijoille.