Auringon paistaessa lämpimästi, on mukava kertoa, että kokoonnumme jälleen maanantaista 17.9. alkaen käsitöiden parissa. Tänä vuonna otamme käsittelyyn esiliinan, tuon aiemmin naisen pukeutumiseen ehdottomasti kuuluneen vaatekappaleen. Ja varsinkin naimisissa olevan naisen ei oletettu toimittavan kotiaskareitaan ilman esiliinaa.
Piti olla siivousesiliina, talousesiliina, tarjoiluesiliina ja juhlaesiliina nyt ainakin. Olisiko tästä syystä myöskin monissa kansallispuvuissa esiliina? Kirjassa mainitaan myös puunkantoesiliina:
Vähänkös on käytännöllinen ohje siitäkin! Uskoisin, että olisi mökkikäytössä oikein oiva kapistus.
Löysin tänä aamuna kotitaloni tavaranvaihtopisteestä kirjan, josta ylläolevat kuvat ovat. Kirja on nimeltään Emännän tietokirja, painos vuodelta 1953. Se sanoo, että meidän maassamme esiliina on kuulunut naisen puvustoon jo pakanuuden ajoilta asti, muualla Euroopassa sen sanotaan tulleen käytäntöön vasta 1400-luvulla.
Kaapistani löytyy useita esiliinoja, kansallispukuun kuuluva, mutta myös ihan arkikäyttöön. Lisäksi löytyy muutamia mummon vanhoja esiliinoja, joista osaa käytän, osan säästän tunnesyistä. Leipomisen ajaksi suojaan helposti vaatteeni, mutta muuten esiliinat lämmittävät kaapin kätköjä. Miksiköhän?
Mitä muistoja sinulla on esiliinasta?
