Tästä se alkoi vuonna 2001, nimittäin erään kerholaisemme ikonimaalaus. Hänen äitinsä oli ollut aikanaan ortodoksi ja tytär tunsi tarvetta maalata ikoni äitinsä muistoksi. Hän oli siis mennyt kurssille ja valinnut työkseen tämän ikonin. Ei kuulemma kaikkein helpoimmasta päästä ensimmäiseksi työksi, mutta hieno työ, kauniit värit.
Mutta kuten usein käy, työ vie mukanaan ja niin hänetkin, tällä hetkellä on valmistunut nelisenkymmentä ikonia ja uusin on työn alla - se menee lahjaksi.
Saimme kattavan esittelyn kotona olleista ikoneista, osa niistä oli jo saanut uuden kodin, mutta tuotu meitä varten nähtäväksi. En voi olla mainitsematta tätä ylläolevassa kuvassa näkyvää ryijyä, aivan ihanat ja hehkuvat värit. Valmistettu äidin kotitalon lampaiden villoista.
Siis kultaa, jota käytetään ikonien kultaamisessa, silkkipaperien välissä hennon ohuita palasia. Muita välineitä oli sellainen isännän kalapakin kokoinen laatikko. Ja munatemperaa löytyi jääkaapista. Opimme jopa, miten munankeltuainen kuuluu pestä ennen käyttöä.
Ja tässä emäntämme oma suojelusikoni. Se on ollut todellakin suojeleva, kuten tarkkanäköiset varmasti huomaavat, on vasemmalla keskellä tumma alue kultauksessa. Ikoni oli kaatunut palavan tuohuksen päälle ja tuoksu oli herättänyt emännän huomion ennenkuin mitään pahempaa ehti sattua.
Oli erittäin mukava käydä tässä ikoninäyttelyssä ja todeta jälleen, kuinka paljon erilaisia taitoja kerholaisiltamme löytyy.
Ja tässä hänen hienot Hiitolan malliin neulotut sukkansa, jotka olivat käytössä Osaava Nainen messuilla.
