Neulakintaan teko on viime vuosina kiinnostanut monia. Useat muistavat mummon/äidin tehneen sellaisia, mutta oma oppiminen on jäänyt ehkä muutaman yrityksen varaan.
Itseasiassa itsekin pidin sitä vaikeana ja kartoin monta vuotta tarttumasta neulaan..no sitten kun siihen tartuin jäin koukkuun. Se on niin mukava tapa tehdä kinnas. Olen kokeillut myös paperinarua (metallisella, mummon vanhalla neulalla), juuttia, pellavanarua ja kaikki onnistuu. Sillä saa tehtyä korin, pussukan ja kassin mainiosti.
Olemme muutaman kerran yrittäneet järjestää kurssia asian tiimoilta, mutta ne ovat yleensä kuivuneet osallistujapulaan. Siksipä meille voi tulla tavalliseen kerhoiltaan vierioppimaan. Tänä syksynäkin on kolme rohkelikkoa ja yksi heistä on mies...
Vuosia sitten meillä oli samaa tekniikkaa opettelemassa nuorimies, jonka muistan valmistaneen mm. villapaidan neulakintaalla!
Juu, näette oikein kahvi ja pulla kuuluu asiaan!
Ihanaa! Vierioppiminen on turvallisen ja mukavan tuntuinen tapa tutustua noinkin eksoottiseen ja pelottavaan lajiin!
VastaaPoista