Varsinais-Suomen Piirin Naistoimikunta pyysi meiltä apuja näyttelyn pystyttämiseksi Karjalatalolle Helsinkiin. Oli varsinaissuomalaisten vuoro tuoda esille karjalaa sisääntuloaulan vitriinissä. Varustuksena on kaksi aikuisen naisen runkoa ja yksi lapsi. Takaseinällä on pysyvästi kaunis seinävaate.
Meillä oli mukana monenlaisia tavaroita; rulla kaupalla erilaisia liinoja, nukkeja, lapasia, sukkia, nauhoja, feresi, esiliinoja, villapaita... Aina on hieman helpompi alkaa rakentaa näyttelyä, kun siinä on jonkinlainen aihe. Meillä aihe kyllä muotoutui matkan varrella, vai sanoisinko, että jalostui.
Lähdimme liikkeelle lapsen kasteesta, kuvan nukella on päällä vuonna 1934 valmistettu kastepuku. Tällä hetkellä kovasti muodissa olevat villakankaasta kirjailuin valmistettu matto on varsin juhlallisen näköinen. Kaunis kastemalja, pään kuivaamisliina ja kynttilä koristavat liinan peittämää pöytää.
Seuraavaksi tulee feresi päällään äiti ja hänen jaloissaan jo leikkii hieman kasvanut lapsonen. Tässä kuvassa näkyy hyvin, kuinka kapeissa paikoissa työskenlelimme. Suunnittelu tuli tehdä osa kerrallaan, koska purkutyö olisi ollut aikamoinen urakka. Tähän kaapistoon pääsee vain yhdestä kohtaa sisään.
Lapsethan kasvavat aivan silmissä, siitähän sen ajankulun parhaiten näkee. Pian tämä palleroinen jo viipottaa luistimet olallaan omiin touhuihinsa. (lisään tähän kuvaa, kun saan toisesta kamerasta)
Sitten ollaankin jo niin isoja, että käsityöt käyvät käden käänteessä, lettipäällä on ketjuvirkkauksin kirjailtu esiliina yllään ja neulakinnastyö meneillään. Jaloissa runsaasti nauhoja ja kirjokintaita.
Ja tämän kuvan oikeassa alkulmassa näkyykin jo viimeisen osion alaosaa. Sinne sijoitimme matkaikonin. Muistelivat, että ikoni on ensimmäistä kertaa mukana.
Pöydällä on Tuomaan risti ja puinen rasia Valamosta. Ikoninurkka ei ole aivan täydellinen, mutta pöytämme oli hieman matala ja epätasainen, joten esim. tuohusta emme saaneet siihen pystyyn.
Jos näyttelytila on vähän hankala ja ahdas, niin kuvien ottaminen se vasta olikin vaikeaa. Lasit heijastivat omaa kuvaa melkein joka ruutuun. Tässä lyhyt otos rakentamisesta, meitä odotti siellä karjalainen vieraanvaraisuus: pullakahvit tullessa ja maukasta lohikeittoa ennen kotimatkaa. Kiitokset niistä.
Näyttely on esillä ensi vuoden helmikuuhun.
Täytyypä ihailla varsinaissuomalaisten taidonnäytettä, kun seuraavan kerran käyn Karjala-talolla.
VastaaPoistaIhanan tarinan olette saaneet näyttelyyn! Niissä on aina ihan valtavasti työtä ja toivon, että mahdollisimman moni todella pysähtyy katselemaan näyttelyänne.
VastaaPoistaKiitos teille Pia ja Soja. Näyttelyn rakentaminen on aina iso työ. Ja sitä tietysti toivoo, että onnistuisi välittämään sen, mitä on suunnitellut. Jokainen näyttely on jonkun näkemys asioista, toinen tekisi sen toisella tapaa.
VastaaPoistaTärkein tietysti unohtui eli kyltti :), mutta se matkaa täältä pian sinne.