ROHKELIKKO

Neulakintaan teko on viime vuosina kiinnostanut monia. Useat muistavat mummon/äidin tehneen sellaisia, mutta oma oppiminen on jäänyt ehkä muutaman yrityksen varaan.

Itseasiassa itsekin pidin sitä vaikeana ja kartoin monta vuotta tarttumasta neulaan..no sitten kun siihen tartuin jäin koukkuun. Se on niin mukava tapa tehdä kinnas. Olen kokeillut myös paperinarua (metallisella, mummon vanhalla neulalla), juuttia, pellavanarua ja kaikki onnistuu. Sillä saa tehtyä korin, pussukan ja kassin mainiosti.

Olemme muutaman kerran yrittäneet järjestää kurssia asian tiimoilta, mutta ne ovat yleensä kuivuneet osallistujapulaan. Siksipä meille voi tulla tavalliseen kerhoiltaan vierioppimaan. Tänä syksynäkin on kolme rohkelikkoa ja yksi heistä on mies...

Vuosia sitten meillä oli samaa tekniikkaa opettelemassa nuorimies, jonka muistan valmistaneen mm. villapaidan neulakintaalla!

Juu, näette oikein kahvi ja pulla kuuluu asiaan!

Lisää nuttuja

Tässä villakankainen Korpiselkä suhai, jonka tekijä ei ollut ihan tyytyväinen siihen, että feresin olkaimet näkyvät edessä ja olalla. Mutta hän ratkaisi sen siten, että sitten laitetaan huivi peittämään olkia. Pyrstö on komea.

Kuvat on otettu kännykkäkameralla, joten laatu ei valitettavasti ole kovin erinomainen. Toinen Korpiselkäinen oli tehty pellavasta ja reunukset silkistä:

Kaavat näihin on Taina Kankaan tekemät, Kansallismuseon esikuvien perusteella. Kun saamme kaikki kymmenen valmiiksi, niin sitten otamme varmaan ryhmäkuvan, kun tuolla Osaavan Naisen aikana ei ehtinyt sellaista näistä valmiista napata.

Osaavat naiset

Viime viikonloppu kului tiiviisti Osaava Nainen tapahtumassa. Osastomme oli B-hallissa ja meillä oli esillä kirjoneulelapasia, -kintaita ja -sukkia rajantakaisesta Karjalasta. Neuloimme niitä viime keväänä innolla Karjalaisille kesäjuhlille ja ne ansaitsivat mielestämme toisen esittelyn. Usein ihaillaan virolaisten tapaa hyödyntää perinteitään, meiltä löytyy ainekset samaan:

Yksi kerholaisistamme lähestulkoon 'höyrähti', kauniisti sanoen Koiviston neulesormikkaisiin, niitä ja muita, kuten Kuolemajärven ja Antrean malleja on jo syntynyt eri langoista ja projekti sen kuin jatkuu, tässä näyte:

Tällä hetkellä Vuorelman Satakielestä näyttäisi tulevan kaunein ja tasaisin lopputulos...saas nähdä mitä seuraavaksi.

Meillä oli nuttukurssi syyskuun alussa ja tavoitteena saada nutut valmiiksi tänne esille. Ihan kaikki eivät saaneet omaansa valmiiksi, mutta viisi kappaletta oli näytillä:

Valitettavasti tässä kamerassa ei ollut enempiä kuvia, mutta laitamme uuden postauksen näistä, sillä niin hienoja niistä tuli. Loput valmistuvat varmasti lähitulevaisuudessa.

Meillä oli kaksi työnäytöspistettä, toisessa neulottiin kintaita kinnasneulalla ja toisessa virkattiin ketjuvirkkauskuvioita. Molemmissa pisteissä riitti kiinnostuneita välillä ihan tungokseksi asti. Näytillä oli myös aiemmin valmistettuja ketjuvirkkauksin koristeltuja pusseja, pussukoita, liinoja, pyyhkeitä...

Ja olipa eräs mummo hurahtanut amigurumeihin, kun lapsenlapsi sellaisesta kiinnostui:

Kiitos kaikille osallistujille. Tämä oli tämän vuoden toinen suuri ponnistus kesäjuhlien jälkeen. Nyt voimme kerätä voimia ja keskittyä jälleen tekemisiin. Uusia neulakintaan oppijoita oli jo maanantaina tullut paikalle, joten eiköhän toiminta jatku vilkkaana.

VALMISTA! JA VALMISTUVAA

Viime viikot ovat olleet työntäyteisiä monella tavoin. Tänään astuivat ensimmäiset valmiit Korpiselkäsuhait estradille:

Ensimmäisenä tämä pinkki ihanuus, kuin karamelli. Tekijän mielestä aivan ihana päällä. Ja pyrstökin on komea. Lisäksi siinä on itsetehdyt sydännauhat edessä kiinnittimenä:



Seuraavana sisäänasteli villakankainen Korpiselkä, valitettavasti etupuolen kuva epäonnistui ja huomasin sen vasta nyt, mutta viikonloppuna lisäkuvia:

Komea pyrstö siinäkin. Ja viimeisenä asteli sisään silkkinen:

Joten ensimmäiset valmistuvat olivat kaikki Korpiselkäisiä ja ne matkaavat viikonlopuksi esiintymään Osaava Nainen -tapahtumaan B-hallin osastolle 285, jossa esillä myös monenlaista muuta, esimerkiksi:

Joten tervetuloa katsomaan.





ENSIMMÄINEN SYKSYN MAANANTAI

Niin se pyörähti tämä syksy jälleen käyntiin. Vaikka eilen satoi ja tuuli vihmoi, aika moni oli uskaltautunut liikkeelle. Hyvä olikin, sillä meillä on vajaa kuukausi saada suunnitelmat viimeisteltyä ja asiat kuntoon seuraavaa näyttelyä varten.

Menemme Osaava Nainen tapahtumaan lokakuussa ja sinne kokoamme käsityönäyttelyn, en paljasta vielä mitä kaikkea, mutta perinnettä kunnioittaen kuitenkin. Lisäksi meillä on siellä työnäytöksiä ja messuilijat pääsevät kanssamme opettelemaan joitain käyttämiämme tekniikoita. Alkuvalmisteluthan näissä aina on ne suuritöisimmät, mutta kun ne kunnolla tekee, niin muu sujuu kuin tanssi :).

VILKAS VIIKONLOPPU UUSIA SANOJA JA MONENLAISIA SAUMOJA

Viime keväänä kerhomme päätti ilahduttaa itseään varaamalla Soja Murto-Hartikaiselta luennon ja kurssin, jotain uutta ja vanhaa. Luennon aiheena olivat sarafaanit ja feresit, kurssilla valmistettaisiin feresin kanssa käytettävät päällysvaatteet joko Korpiselkä suhai tai Salmilaisen nuttu.

Oliskohan se siinä??

Perjantai toi mukanaan paljon uusia sanoja; rätsinöitä, peretniekkoja, suorasarafaani, kiilasarafaani, pyrstöt ja mitä kaikkea. Tietoa tuli monenlaista, uutta ja joskus kuultua, mutta varsin mielenkiintoista. Lauantaiaamuna aseteltiin pöydille ompelukoneita ja tutustuttiin kankaisiin, joita oli hankittu. Sojalla oli mukanaan monenlaisia malleja - värikirjavista puuvillaisista arvokkaisiin brokadinuttuihin. Kaikille oli yhteistä komea pyrstö. Parin tunnin kuluttua ensimmäinen leikkauslupa oli saatu ja sakset suihkivat. Toiset vielä piirsivät kaavoja ja tekivät tarvittavia muutoksia. Onneksi edellisenä iltana oli jo ehditty tutustua malleihin, silti oli vaikea tehdä päätöstä, kumman valitsisi. Päivän päätteeksi joku vielä otti illaksi kotitehtäviä, toiset olivat valmiita nostamaan jalat pöydälle ja lepäämään.

Sunnuntaina jatkui saksien suihke, koneen surina ja iloiset naurunpyrskähdykset. Meinattiin pyrstöstä uutta essumalliakin. Sen opimme, että viikonloppuna ei kohtuullisella työnteolla nuttua valmisteta, kotitöitä jäi jokaiselle, mutta hyvässä mallissa ja tavoitehan olikin, että valmista on lokakuun puolivälin jälkeen esillä. Arvatkaapa missä?

Kiitokset opelle, mummoilta.

KARJALARAANUN LANGAT

Mummoni kutoi aikanaan värikkään Karjalaraanun itselleen ja siitähän jäi lankoja yli. Kun ne muutama vuosi sitten tulivat minulle, varastoin ne laatikkoon myöhempää käyttöä varten. Kun olin menossa kutomaan pirtanauhaa Käsityöläismuseoon, päätin ottaa langat kokeiluun. Puolalla olevista langoista loin loimen ja sainkin aikaan mukavan värikkään ja pirteän loimen. Nauhalla on jo paikkakin katsottuna.