VIRONVYÖTÄ KUVIOPIRRALLA

Muutama viikko sitten opiskelimme viikonlopun vironvyön kudontaa perinteisellä tavalla - papelon avulla. Lauantaina palasimme opiskelun pariin ja teimme loimen

joka laitettiinkin tällä kertaa kuviopirtaan:

tasoiteltiin, aloitettiin ja

halukkaat pääsivät kokeilemaan:

Ja ensi kertaa varten tehtiin jo uusi loimi, joka laitetaan kangaspuihin:

ja näin pääsemme kokeilemaan myös puissa kutoen vironvyön valmistamista.

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ

Hyvää pääsiäisen aikaa kaikille lukijoillemme!

Papelointia

Viime syksynä muutama kerholainen osallistui työväenopiston lautanauhakurssille ja siellä syntyneen keskustelun tuloksena tälle keväälle tuli ohjelmaan vironvyökurssi. Kurssin ensimmäisen viikonlopun opettajaksi pyydettiin viime kesänä Lavansaaren kinnastaulut Karjalaisten kesäjuhlien käsityönäyttelyyn tuonut, intohimoinen perinteen siirtäjä Elma Pensaari-Hällström. Perjantaina 23.3. illansuussa kokoontui joukko eri-ikäisiä ja nauhojen kudonnasta innostuneita naisia Taitopajaan:

Elma Pensaari-Hällström

Elma kertoi meille nauhojen kudonnasta, kuinka hän opettaa perinteistä nauhankudontaa puoliniisien ja papelon (tosin hän ei käyttänyt papelo-nimeä) avulla. Hän on aikanaan kutonut paljonkin vironvöitä äitinsä apuna, jopa 18 metrisiä loimia luotiin ja kudottiin. Me saimme tutustua hänen kutomiinsa nauhoihin

ja seuran kokoamiin malleihin

Aivan ihania, mutta äärimmäisen vaativia. Vaativat kutojaltaan kokemusta. Muutama kuva loimen luomisesta, joka oli meille aivan uutta:

Loimi siis luodaan puupalikan eli papelon avulla.

Sujahdetaan loimen keskelle ja vartalolla säädellään kireyttä:

poimitaan viriöt ja tehdään puoliniidet molemmin puolin. Sitten voikin jo alkaa kutomaan. Kun loimen äärestä poistuu, tehdään tällainen kiva sykerö:

Nämä ylläolevat ovat pääasiassa opettajan tekosia, mutta kyllä me oppilaatkin pääsimme työn makuun:

Perjantai-iltana oli kotona ja yritetty loimen luontia, toisilla onnistui, toisilla ei. Toiset tekivät useammankin kokeilun, sillä pellavalanka oli aikamoinen haaste yhdessä villalangan kanssa.

Ja konkarit löivät aloittelijat ällikällä, kun lauantaiaamuna oli jo vaikka mitä valmiina!!

Pari lauantaita vielä jatketaan näitä toisen opettajan kanssa ja tutustutaan myös pirralla ja kuviopirralla kutomiseen.

Rakennuspuuhissa 17.3. Helsingissä

Varsinais-Suomen Piirin Naistoimikunta pyysi meiltä apuja näyttelyn pystyttämiseksi Karjalatalolle Helsinkiin. Oli varsinaissuomalaisten vuoro tuoda esille karjalaa sisääntuloaulan vitriinissä. Varustuksena on kaksi aikuisen naisen runkoa ja yksi lapsi. Takaseinällä on pysyvästi kaunis seinävaate.

Meillä oli mukana monenlaisia tavaroita; rulla kaupalla erilaisia liinoja, nukkeja, lapasia, sukkia, nauhoja, feresi, esiliinoja, villapaita... Aina on hieman helpompi alkaa rakentaa näyttelyä, kun siinä on jonkinlainen aihe. Meillä aihe kyllä muotoutui matkan varrella, vai sanoisinko, että jalostui.

Lähdimme liikkeelle lapsen kasteesta, kuvan nukella on päällä vuonna 1934 valmistettu kastepuku. Tällä hetkellä kovasti muodissa olevat villakankaasta kirjailuin valmistettu matto on varsin juhlallisen näköinen. Kaunis kastemalja, pään kuivaamisliina ja kynttilä koristavat liinan peittämää pöytää.

Seuraavaksi tulee feresi päällään äiti ja hänen jaloissaan jo leikkii hieman kasvanut lapsonen. Tässä kuvassa näkyy hyvin, kuinka kapeissa paikoissa työskenlelimme. Suunnittelu tuli tehdä osa kerrallaan, koska purkutyö olisi ollut aikamoinen urakka. Tähän kaapistoon pääsee vain yhdestä kohtaa sisään.

Lapsethan kasvavat aivan silmissä, siitähän sen ajankulun parhaiten näkee. Pian tämä palleroinen jo viipottaa luistimet olallaan omiin touhuihinsa. (lisään tähän kuvaa, kun saan toisesta kamerasta)

Sitten ollaankin jo niin isoja, että käsityöt käyvät käden käänteessä, lettipäällä on ketjuvirkkauksin kirjailtu esiliina yllään ja neulakinnastyö meneillään. Jaloissa runsaasti nauhoja ja kirjokintaita.

Ja tämän kuvan oikeassa alkulmassa näkyykin jo viimeisen osion alaosaa. Sinne sijoitimme matkaikonin. Muistelivat, että ikoni on ensimmäistä kertaa mukana.

Pöydällä on Tuomaan risti ja puinen rasia Valamosta. Ikoninurkka ei ole aivan täydellinen, mutta pöytämme oli hieman matala ja epätasainen, joten esim. tuohusta emme saaneet siihen pystyyn.

Jos näyttelytila on vähän hankala ja ahdas, niin kuvien ottaminen se vasta olikin vaikeaa. Lasit heijastivat omaa kuvaa melkein joka ruutuun. Tässä lyhyt otos rakentamisesta, meitä odotti siellä karjalainen vieraanvaraisuus: pullakahvit tullessa ja maukasta lohikeittoa ennen kotimatkaa. Kiitokset niistä.

Näyttely on esillä ensi vuoden helmikuuhun.



Pikkuisen parempaa kädentaitoa Paimiossa

Kävimme 'lainassa' Paimion karjalaisten pyynnöstä esittelemässä neulakintaan valmistusta Paimiolaisten kädentaitotapahtumassa tänään sunnuntaina 11.3. Paikallinen kansalaisopisto järjestää lyhytkurssin neulakintaan valmistuksesta ja meiltä on pyydetty opettajaa. Kävimme antamassa ennakkotietoa kurssista.

Nauhatkin kiinnostaisivat, siihen palataan, kunhan syksyn kurssi on saatu järjestykseen. Suunnitelmissa on siis viitenä iltana kolmen tunnin opetus.

Kirjottuja tarinoita

Edellisen tekstin helmi- ja metallilankakirjoja on tehnyt myös nämä kolme käspaikkaa (kolme vasemmanpuoleista, punaisella kirjuutetut).

Ja pistohan on se nurjaton etupisto. Kuvioina kukkilintuja ja elämänpuu (onnea tuovat linnut), neitsyt Maria ja Pyhä Yrjö. Oikeanpuoleinen on 'pelastettu' vanha käspaikka. Jonkun muun taitajan tekemä siis.

Kalevalanpäivänä kävimme siis Jokioisilla ja yksi aarre jäi siitä postauksesta esittelemättä:

tämä täkänä, joka ihastutti meitä suuresti. Siihen on kudottu varmasti jonkun perheen tarina. Ensikatsomalla se näytti aivan symmetriseltä, mutta kun tarkemmin katseli, oli paljon hienoisia eroja. Kuten tässä kuvassakin. Oikean reunan linnut ovat kiinni puun oksissa, vasemman puoleiset ovat irrallaan, samoin olivat siitä vasemmalle kudotut linnut.

Ja ihmisetkin olivat erimallisia, minulla on kyllä kuva koko seinävaatteesta, mutta on näköjään jäänyt toiselle koneelle. Kaivan sen sieltä esiin teille ja lisään tähän. Seinävaatteen leveys on toista metriä ja korkeus samoin, eli kookas teos. Mutta herkullinen suorastaan.

Tässä luvattu kuva koko seinävaatteesta.

Helmikirjontaa ja metallilankakoristeisia tykkimyssyjä

Eilen pääsimme ihailemaan helmikirjontaa, josta aikanaan tulee koriste naulakkoon:

Näin Karjalaliiton kädentaitojen teemavuotena on hienoa esitellä kerholaistemme erityistaitoja. Niitä löytyy useita.

Näistä kahdesta hopealla ja kullalla kirjaillusta silkkikappaleesta tulee vallasnaisille kuuluvia tykkimyssyjä. Tämänlaisista sai työtätekevä kansa vain haaveilla ennenvanhaan. Kirjailut tehdään säikeen puolikkaalla, joten tarkkaa näköä vaativaa työtä.